Category Archives: Tapahtumat

Virtuaalista vauhdinottoa DNA:n alppisimulaattorissa

Alppisimulaattori

Osuin viikko sitten onnekkaasti paikalle kun teleoperaattori DNA esitteli Espoossa Sellon kauppakeskuksessa Alppisimulaattoriaan. Elämys täytti virtuaalitodellisuuden lupaukset sekä virtuaalisuudellaan että todentuntuisuudellaan.

Simulaattorissa kuva saatiin 3D-laseihin kiinnitetystä kännykästä, ääni tuli kuulokkeista, jalkojen alla oli laskun aikana tärisevä matto, jota saattoi hieman keikuttaa ja tukeva ote kaiteista piti laskijan pystyssä. Laskut oli kuvattu kolmella oikean laskijan kypärään kiinnitetyllä kameralla. Päätä kääntämällä näki koko 360 asteen näkymän sekä vaaka- että pystysuunnassa. Tosin laskuissa vauhti oli niin hurja, että katse tuli pidettyä suoraan eteenpäin.

Elämys oli hämmästyttävän todellisen tuntuinen. Olisin voinut vannoa tunteneeni painovoiman vaikutuksen. Todellisessa todellisuudessa tämä johtui varmaan tärisevästä alustasta ja siitä, että simulaattorissa itse vaistomaisesti siirsi painopistettä näköhavainnon mukaan. Jos en olisi pitänyt kaiteista kiinni, en varmasti olisi pysynyt pystyssä.

Simulaattorin ensimmäinen lasku tehtiin pujottelumäessä ja toisessa hypittiin hyppyreissä. Ensimmäisen hyppyrinnokan lähestyessä jalat haparoivat jarrutusasentoa mutta hienostihan se meni – kun vain muisti pitää niistä kaiteista kiinni.

Laskujen jälkeen polvet tuntuivat pehmeiltä mutta huonoa oloa tai huimausta ei tullut. DNA:n tiimiläiset sanoivat tärisevän alustan vähentävän mahdollisuutta tulla “merisairaaksi” laskun aikana.

Lasku Alppisimulaattorilla oli huippuelämys. Erittäin hieno veto DNA:lta tuoda tällainen mahdollisuus kenen tahansa ulottuville. Jäljellä oleva kiertueaikataulu löytyy täältä: www.dna.fi/Alppisimulaattori. Simulaattori on suosittu, kannattaa olla ajoissa jonossa.

Voivatko koneet oppia valloittamaan maailman?

Akateemikko Teuvo Kohonen piti 03.11.2015 Otaniemessä fyysikkoalumneille ja muille aiheesta kiinnostuneille esitelmän otsikolla ”Voivatko koneet oppia omaehtoisesti?” Kiinnostava otsikko ja maineikas esiintyjä olivat houkutelleet salillisen kuulijoita paikalle.

Kohonen määritteli omaehtoisen oppimisen tarkoittavan pelkkiin havaintoihin perustuvaa, ilman opettajaa tapahtuvaa oppimista. Hän demonstroi asiaa ensin kirjainjonolla. Koneelle annetaan syötteenä esimerkiksi ”SIMSALABIM” ja koneen tehtävänä on tuottaa lisää samoihin sääntöihin perustuvia kirjainjonoja. Kirjainta I seuraa tässä aina M mutta kirjainta S voi seurata joko I tai A. Päättelemällä seuraava kirjain kahden edellisen perusteella kone selviytyy tehtävästä. Jos tuotettuun kirjainsarjaan halutaan variaatiota, voidaan mahdollistaa kirjainten arpominen koneelle annettavilla säännöillä.

Toisena esimerkkinä Kohonen käytti koneen tekemiä sävellyksiä, jotka oli tehty antamalla syötteenä sävelmä ja käyttämällä vähintään kymmenen edellistä nuottia seuraavan nuotin päättelyyn. Kone pystyy tuottamaan eri tyylilajeja edustavia sävellyksiä mutta Kohosen muusikkoystävän tuomio näistä oli ollut vähemmän mairitteleva: ”Kuulostavat suurten säveltäjämestareiden heikoimpien oppilaiden töiltä.”

Toinen luennolla käsitelty aihe oli Kohosen tunnetuin työ itseohjautuva kartta. Taustalla olevien teorioiden ja todistusten esittely ei mahtunut tunnin luentoon mutta sen sijaan Kohonen esitteli demolla miten suuri joukko kaikissa spektrin väreissä olevia pikseleitä järjestäytyi värien mukaan itseorganisoituvan kartan periaatteita käyttäen. Kohonen kuvasi kartan toimivan vatuloinnin ja iteroinnin periaatteella. Järjestettävästä aineistosta muodostetaan kaksiulotteinen malli, joka voidaan ajatella verkoksi. Vatuloinnilla tarkoitetaan sitä, että verkosta nostetaan yksittäisiä kohtia selvitettäväksi. Iterointi puolestaan tarkoittaa uusien selvitettävien kohtien valitsemista.

Esitelmänsä lopuksi Kohonen vastasi otsikon kysymykseen tiivistetysti. Koneet voivat oppia eli kehittää monimutkaisia tietorakenteita. Ihmiselle luontaista kriittisyyttä, joka on oppimisen perusedellytys, on kuitenkin vaikea ohjelmoida. Tieteiselokuvien skenaariot koneiden vallankaappauksesta eivät siis näytä tällä tietämyksellä toteuttamiskelpoisilta.

Hienoimpia hetkiä luennolla oli kun yleisön joukossa olleet Kohosen tutkimusaluetta tarkemmin tuntevat kuulijat kysyivät teknisesti haastavia kysymyksiä ja akateemikon prosessoidessa vastausta pääsimme lyhyen hetken ajaksi näkemään vilauksen hänen valtavasta tietämyksestään ja osaamisestaan.

Lisää itseorganisoituvista kartoista mm osoitteessa http://docs.unigrafia.fi/publications/kohonen_teuvo

Hajauta osaaminen ja hallitse kyberturvallisuus

Translation: the post is about a cybersecurity lecture held at Aalto University on January 13th. The lecture was in Finnish and thus the post is also in Finnish language.

Puolustusministeriön kansliapäällikkö ja Turvallisuuskomitean puheenjohtaja Arto Räty veti tiistaina 13. tammikuuta Otaniemessä luentosalillisen opiskelijoita ja muita aiheesta kiinnostuneita kuuntelemaan luentoa aiheesta ”Kyberturvallisuus osana kokonaisturvallisuutta ja Suomen kyberturvallisuusstrategia”.

Elämme keskinäisen riippuvuuden maailmassa. Globaali kybermaailma ei käytännössä tunnusta valtioiden rajoja. Teknologiakehitys muuttaa uhkia ja siinä on pysyttävä mukana. Analogisessa maailmassa, jossa kaikki on periaatteessa mahdollista nähdä ja kuulla, yksittäinen sotilas ei käytännössä voinut aiheuttaa merkittävää uhkaa. Kyberturvallisuutta tarvitaan nykytilanteessa, jossa analoginen maailma on piiloutunut digitaaliseen maailmaan.

Tietoturvayhtiö Mc Afee on avioinut kyberrikollisuuden tuottavaan 400 miljardin dollarin tappiot vuositasolla. Kybervakoilu kasvaa ja hallinto on tunnistettu tärkeimmäksi kohteeksi. Hyökkäysten motivaationa voi olla esimerkiksi rahoituspäätöksiin vaikuttaminen.

Suomen mallissa kokonaisturvallisuus pyritään varmistamaan yhdessä tekemisen mallilla, jossa esimerkiksi poliisi ei osta lennokkeja ilmavalvontaan vaan pyytää tarvittaessa puolustusministeriöltä virka-apua. Kyberturvallisuuden visiona on elintärkeiden toimintojen turvaaminen kaikissa tilanteissa. Sosiaali- ja terveysministeriön rooli on keskeinen toimivan terveydenhuoltoverkon takaamiseksi.

Suomen malli, jossa innovaatiot syntyvät ja elävät eri yksiköissä on nähty toimivaksi myös muissa maissa. Haasteitakin tietenkin on: raha, organisaatio, vastuunjako ja koordinaatio. Räty korosti luonnollaan lyhyen ja ytimekkään strategian tärkeyttä ja strategian toimeenpano-ohjelman oleellisuutta. Strategia on ymmärrettävä jatkuvana prosessina.

Kyberturvallisuuden ratkaisujen kehityksessä on huomioitava lainsäädäntö, perusoikeudet ja viestinnän luottamuksellisuus. Suomessa ei ole tiedustelulainsäädäntöä mutta viranomaiset tuntevat vastuunsa. Kohdennettua tietoliikennetiedustelua ja tietojärjestelmätiedustelua voidaan tarpeen vaatiessa suorittaa mutta massatallennusta ja -valvontaa ei ole käytössä. Jatkossa tullaan käymään keskustelua siitä, miten halukkaita yritykset ovat valmiita luovuttamaan tietoja yhteiseen käyttöön. Estääkö pelko heikkouksien tai mahdollisten uusien liiketoimintamahdollisuuksien paljastumisesta tiedon avoimen jakamisen yhteisen turvallisuuden parantamiseksi?

Olinko ainoa, joka oli olettanut luennolle tullessaan kuulevansa salausalgoritmeistä, palvelunestohyökkäyksistä ja tietoliikenneprotokolista? Tekniikan sijaan Räty tarjosi kuulijoilleen kompaktin oppitunnin strategian rakentamisesta ja yhteistoiminnasta. Strategia on hyvä kun se on lyhyt, kuten hän itse sanoi. Suomen mallissa poikkeuksellista on vapaaehtoisuus ja halu tehdä asioita yhteistyössä. Tilaisuudessa eniten yllätti se, että odotukseni luennon sisällöstä eivät toteutuneet lainkaan mutta tajusin silti olevani huomattavan vakuuttunut siitä, että kansliapäälliköllä on kyberturva-asiat tukevassa otteessa.

Yhdessä

Aalto Yliopiston Tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitoksen järjestämä Kyberturvallisuus – mistä on kysymys? -luentosarja jatkuu vielä neljällä luennolla. Luentoja on mahdollisuus seurata myös etänä.

Inspiroivia ajatuksia & visioita teollisesta internetistä

Translation: I’m writing about an Internet of Things seminar. The presentations were in Finnish and thus the post is also in Finnish language.

Osallistuin lauantaina 8.11. konsulttiyritys Midagonin järjestämään Internet of Things -seminaaripäivään Naantalin Herrankukkarossa. Seminaarissa ajatuksiaan ja kokemuksiaan Internet of Things:istä jakoivat Petri Malmelin Midagonista, Kari Komulainen Tekesiltä, Tuomas Syrjänen Futuricelta ja Taneli Tikka Tiedolta.

Kari ja Petri kertoivat jokaisen elämää koskettavista IoT-ratkaisuista. Enevo on kehittänyt Tekesin tukemana ratkaisun optimoituun jätteiden keräykseen. Jäteastioiden täyttöastetta tarkkaillaan kanteen kiinnitettyjen sensoreiden avulla. Kerättyä tietoa käytetään hyväksi jäteautojen reittien optimointiin jätteiden keräystarpeen mukaan.

Petri kertoi TALO2020– hankkeestaan, jossa hän rakennuttaa vuoden 2020 EU:n energiamääräykset täyttävää omakotitaloa perheelleen. Talossa pyritään minimoimaan lämpöhäviöt ja sensoreilla seurataan rakenteiden kosteuden pysymistä turvallisella tasolla. Petri visioi myös mahdollisuuksia ladata sähköautoa talon keräämällä aurinkoenergialla. Latauksessa olevia sähköautoja voitaisiin käyttää sähköverkon vakauttamiseen kompensoimalla hetkellisiä kuormitustilanteita ottamalla akuista virtaa takaisin verkkoon.

Tuomas kuvasi IoT:n tuomaa muutosta yrityksissä neljällä tasolla:

  1. Asennetaan koneisiin ja laitteisiin sensoreita, joilla kerätään mittaustietoa
  2. Kerättyä tietoa käytetään toiminnan tehostamiseen ja/tai parantamiseen
  3. Muutetaan yrityksen toimintaa kerätyn informaation avulla
  4. Muutetaan yrityksen arvolupausta

Esimerkkinä arvolupauksen muutoksesta Tuomas mainitsi siirtymisen koneen myymisestä koneen tuottaman palvelun myymiseen. Esimerkiksi on GE auttanut Alitaliaa säästämään lentokoneiden polttoainekustannuksia lentokoneisiin asennettujen sensoreiden keräämän tiedon avulla. Loppuasiakkaan liiketoiminnan kannalta oleellisen tiedon kerääminen haastaa toimittajat luopumaan kanavamyynnistä ja pyrkimään mahdollisimman lähelle loppuasiakkaan liiketoiminnan ymmärtämistä.

Taneli mallinsi IoT-innovaatioiden kehittämisen ajatusmaailmaa kolmen horisontin avulla:

  • Ensimmäisessä horisontissa parannellaan olemassa olevia tuotteita ja ratkaisuja keskittyen asiakkailta tulevien tarjouspyyntöihin vastaamiseen operatiivinen tehokkuus maksimoiden. Sekä ongelma että ratkaisu ovat tiedossa ja liiketoiminnan kasvu on inkrementaalista.
  • Toisen horisontin ongelmat ovat tiedossa ja niihin etsitään toistaiseksi tuntematonta ratkaisua agile-menetelmillä. Tuotetta tai ratkaisua rakennetaan yhdessä asiakkaan kanssa luottamuksellisessa työilmapiirissä.
  • Kolmannessa horisontissa sekä ongelma että ratkaisu ovat tuntemattomia. Tässä horisontissa käytetään lean-menetelmiä: aloitetaan päättämällä mitä halutaan oppia, seuraavaksi määritellään, miten oppimista mitataan ja päätetään, mitä rakennetaan. Sitten sama polku kuljetaan käänteisessä järjestyksessä: rakennetaan, mitataan ja opitaan. Ja uudestaan, määritellään, mitä halutaan oppia.

Kolmannen horisontin menetelmillä on mahdollisuus luoda aidosti disruptiivisia innovaatioita, jotka haastavat kahdessa edellisessä horisontissa aikaansaadut tuotteet ja ratkaisut. Taneli haastoi tilaisuuden osallistujat keskittymään säästämisen ja tehostamisen sijaan uusien innovaatioiden kehittämiseen. Horisontteja tulisi yrityksissä tarkastella riskiportfolion tai hankekorin näkökulmasta. Tällä tavalla voidaan varmistaa, että tulevaisuuden rakentamiseen investoidaan riittävän pitkäjänteisesti. Uutta kehitysprojektia ei vielä läpi kahden kuukauden budjetilla.

Horisontti Herrankukkaron rannassa

Keskustelu aiheen ympäriltä jatkui Herrankukkaron maagisessa kallion kainaloon rakennetussa savusaunassa ja kylpypaljuissa sekä isäntä Pentti-Oskari Kankaan tarjoamalla maukkaalla illallisella. Osallistujien joukosta syntyi idea vielä neljännestä horisontista, jossa ratkaisu on valmiina mutta ongelma puuttuu. Näin pitkälle kuitenkaan tuskin kannattaa pyrkiä vaan pysäyttää seilaaminen suosiolla kolmannen horisontin kohdalle. 🙂

Lämpimät kiitokset Herrankukkarolle, esiintyjille ja Midagonille mainiosta tilaisuudesta!

Merkintöjä Aalto-yliopiston Tiede tykkäämistaloudessa -tapahtumasta

Translation: I’m writing about “Science in like economy” event held at Aalto University. Media and Aalto representatives discussed how reporting of scientific achievements adapts to public debate and publicity in social media. The presentations were held in Finnish and thus I’m also writing in Finnish this time.

Aalto-yliopiston Tiede tykkäämistaloudessa -tapahtumassa 08.10.2014 mikrofonia käyttivät tiedetoimittaja, Helsingin yliopiston ja Aallon professorit, Aallon viestintäpäällikkö sekä tilaisuuden juontajat ja osanottajat.

Milloin tutkimus kiinnostaa mediaa, ja miksi?
Matti Mielonen, tiedetoimittaja, Helsingin Sanomat

Vielä 50 vuotta sitten tiede oli ”sattumia uutispuuron seassa”. Nyt HS:llä on tieteelle omistetut sivut, jotka keskittyvät perus- ja luonnontieteelliseen tutkimukseen – koska näitä ei juurikaan käsitellä muilla sivuilla. HS:n näkökulmasta tiede laajentaa uutiskenttää ja tuottaa arvosta uutismateriaalia. Parhaimmillaan tiedeseikkailu myy lehteä ja tiede tuottaa klikkauksia. Perinteisen median haasteena ovat tiedetoimituksessakin sosiaaliseen mediaan tuotettu ja siellä jaettu sisältö mutta myös tieteen erikoistuminen ja sitä kautta tutkijoiden haastamisen vaikeutuminen. Tiedetoimitus jättää mahdolliset väärinkäytökset ja skandaalit käsiteltäväksi muilla osastoilla ja keskittyy luotettavaan tiedeuutisointiin.

Miksi tutkijan kannattaa osallistua julkiseen keskusteluun?
Esa Väliverronen, viestinnän professori, Helsingin yliopisto

Asiantuntijoilla on hiljaista tietoa, jota ei saa googlaamalla. Ingelfingerin säännöstä ”No results should be presented or discussed in media until validated and confirmed scientifically.” voidaan nostaa pohdittavaksi kysymys siitä, milloin asiantuntijasta tulee asiantuntija. Myös mahdollinen julkinen kritiikki median, sosiaalisen median, kollegoiden ja instituution taholta voivat rajoittaa tutkijoiden osallistumista julkiseen keskusteluun. Tiedettä popularisoivasta yleisölle suunnatusta valistusmonologista on siirrytty evoluution kautta yleisöä osallistavaan dialogiin tiedeviestinnän välineenä. Tutkijalle on tarjolla useita erilaisia rooleja julkisessa keskustelussa. Media valitsee käyttämänsä asiantuntijat omista lähtökohdistaan ja palvelee ensisijaisesti omaa yleisöään eikä niinkään tiedeyhteisöä. Tiedeviestinnän murros tapahtuu kun tiede ei enää tarvitse tiedottajia ja toimittajia välittäjäkseen vaan tutkijat kommunikoivat itse sosiaalisen median kanavien kautta suoraan oman kohdeyleisönsä kanssa.

Kansalaiskeskustelua taloudesta
Vesa Puttonen, rahoituksen professori, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

”Ajattelemme, että kun meillä on jotain sanottavaa, muiden pitää sitä kuunnella.” Asiantuntija elävöittää haastattelutilanteen ja toimii neutraalina osapuolena keskustelussa. Kansalaiskeskusteluun osallistuminen onnistuu tutkijalta olemalla puhelimen tavoitettavissa, kilpailua ei juuri ole. Ammatillinen integriteetti on tutkijan tärkein etu. Vääristelyyn ei saa syyllistyä eikä virheellistä tietoa tule antaa. Toive medialle: aitoa julkista väittelyä asiantuntijoiden välille myös Suomessa!

Avointa, aitoa ja rohkeaa viestintää
Jarno Limnéll, kyberturvallisuusalan professori, Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulu

Fyysisen maailman rinnalla on kybermaailma – bittien digitaalinen maailma – jonka turvallisuudesta on myös huolehdittava. Kaikesta maailman tiedosta yli 99% on digitaalisessa muodossa. Maailman datamäärä kaksinkertaistuu kahden vuoden välein.*) Jos asiantuntijat eivät vaikuta mediassa, joku kuitenkin vaikuttaa, tila-aika täyttyy aina. Sosiaalinen media valvoo tehokkaasti muita medioita.

*) Tämä täytyi googlata tilaisuuden jälkeen. Lisää isoa dataa löytyy raportista EMC Digital Universe with Research & Analysis by IDC.

Jaettua tietoa – Aalto-yliopiston tiedehitit mediassa
Eveliina Olsson, viestintäpäällikkö, Aalto-yliopisto

Tiedehittien case-esimerkkeinä olivat

  • Sosiaalisen median kautta levinnyt ”tunteiden lämpökartta”, joka kuvaa tunteiden fyysisiä vaikutuksia kehossa. Googlen kuvahaku sanoilla ”emotions mapped in the body” kertoo visuaalisesti ja yksimielisesti mistä on kyse.
  • Synteettisen magneettisen monopolin eli keinotekoisen magneettikentän navan valokuvaamisen kuvaava video levisi laajasti kansainvälisten tiedeportaalien kautta.
  • Tieto Aalto-yliopiston ilmaisesta ohjelmoinnin verkko-opetuksesta, Massive Open Online Course (MOOC) levisi tehokkaasti sosiaalisen median kautta tiedottamalla ja vielä lisää medialle annetun vinkin kautta.

Tiedehitti syntyy jutusta, joka halutaan jakaa.

Ruusuja

Ruusuja tapahtuman järjestäjille ja puhujille!

Vaikutelmia Solita Meeting Point 2014 -tapahtumasta

This post is about Solita Meeting Point 2014 seminar. The presentation I’m referring to was held in Finnish and thus the post is also in Finnish.

Professori Alf Rehn avasi ravistelevalla “Digitaalinen tulevaisuus” -esityksellään Solita Meeting Point 2014 -tapahtuman tänään Musiikkitalossa Helsingissä. Hänen mukaansa digitaalisuuden mukanaan tuomista uusista mahdollisuuksista, ongelmista ja liiketoimintamahdollisuuksista on nähty vasta muutoksen alku. Olemme digitaalisuuden kanssa “leluvaiheessa”, jossa teknologiasta yritetään kehittää jotain kivaa. Alf vertasi digitaalisuuden kehitystä sähkön kehitykseen. Sähkö on nyt yleisesti käytetty ja melkein näkymätön teknologia. Kehityksen alkuvaiheessa sitäkin sovellettiin moniin kohteisiin, joista esimerkiksi sähkökorsetin elinkaari ei ole ylettänyt näihin päiviin asti.

Alf haastoi yleisön pohtimaan, miten aidosti vähän olemme tehneet digitaalisuuden kanssa. Mikä on tulevaisuus, miten pitkälle tämä voi vielä mennä? Digitalisoituminen mahdollistaa sekä ennen kokemattomat palvelut että ennen näkemättömät turvallisuusuhat.

Esimerkkinä tulevaisuusskenaariosta Alf loi yleisölle mielikuvan tuolista, joka pystyy tunnistamaan istujan – ja kommunikoimaan kaikkien muiden tilassa olevien tuolien kanssa. Yleisössä istuvat vaihtoivat asentoa mutta kukaan ei sentään noussut seisomaan.

Audience sitting on chairs

Ajatus on kiehtova. Jos tuoli todella pystyisi lukemaan kaiken istujasta saatavilla olevan digitaalisen tiedon ja vaihtamaan tietoja muiden tilassa olevien tuolien kanssa, miten tietoa käytettäisiin?

Kahvitauolla syntyi idea tuolin keräämän tiedon käytölle. Motiivinani osallistua tapahtumaan oli saada uutta tietoa ja ideoita mutta myös hyöyntää tarjottua verkostoitumismahdollisuutta. Keskustelukumppanin valinta perustuu pitkälti sattumaan ja vapaiden pöydänkulmien jakaumaan. Alfin visioima älykäs tuoli voisi tarjota apua tässä osoittamalla henkilökohtaisen digilaitteeni avulla henkilöt, joiden kanssa minulla on samoja kiinnostuksen kohteita.

Kiitos Solitalle erinomaisesta tapahtumasta ja mielenkiintoisen esiintyjäkaartin kokoamisesta!

Passiivisille asiakkaille kannattikin soittaa

This post is in Finnish language. I’m writing about an analytics and data mining presentation that was given in Finnish.

Osallistuin tänään eWorkin verkostotilaisuuteen, jossa puhujana oli Ville Niemijärvi, Louhia Consulting Oy:stä ja aiheena ”Ennustava analytiikka ja data mining”.

Villen mielenkiintoisesta ja kattavasta esityksestä jäi päällimmäiseksi mieleen asiakastapaus, jossa oli analysoitu esimerkkiyrityksestä poistuvia asiakkaita. Asiakastietoja analysoimalla oli rakennettu malli, jonka avulla pystyttiin määrittelemään nykyisille asiakkaille poistumistodennäköisyys. Esimerkkinä voisi olla teleoperaattori, joka haluaa tunnistaa, ketkä mobiililiittymän haltijat ovat todennäköisesti aikeissa vaihtaa toiselle operaattorille. Yritys oli sitten ollut aktiivisesti yhteydessä niihin asiakkaisiin, joiden poistumistodennäköisyyden malli oli ennustanut korkeaksi.

Yhteydenottojen tulokset olivat yllättäneet yrityksen positiivisesti. Oli käynyt ilmi, että monet poistumaan taipuvaiset asiakkaat olivat myös herkkiä ostamaan. Kilpailijalta tullut tarjous olisi helposti houkutellut heidät vaihtamaan palveluntarjoajaa. Nykyistä palveluntarjoajaa edustava myyjä sen sijaan onnistui useassa tapauksissa myymään näille asiakkaille lisää palveluja. Yllättävä havainto, joka olisi jäänyt tekemättä ilman asiakkaiden käyttäytymistä ennustavaa mallinnusta ja tästä seuranneita aktiivisia toimenpiteitä asiakkaiden säilyttämiseksi.

Kiitos Louhian Ville Niemijärvelle mielenkiintoisesta ja informatiivisesta esityksestä!

telemarketing_455_289